Heräsin klo 7 aikoihin, Nokian Pekkakin oli herännyt ja oli laittamassa telttaansa kasaan. Laitoin oman teltan ja kamppeet kasaan ja lähdettiin samaan matkaan pois leirintäalueelta. Toivotimme toisillemme hyvää matkaa, minä kohti Jyväskylää ja Pekka kohti Tamperetta. Ensimmäisenä kohteena fillarioppaan mukaan oli Muurame. Päivästä oli tulossa edellisten päivien kaltainen, kuuma. Lämpöennätyksiä oli rikottu päivittäin. Tämänkaltainen helle kuitenkin sopi minulle, koska kosteusprosentti ei ollut kovin korkealla. Kuuma ja kostea keli on melkein pahinta mitä tiedän, em yhdistelmä tekee ilmasta tukahduttavan ja painostavan, tuntuu että hikoilu ei viilennä elimistöä, vaan hiki jää kelmuksi ihon päälle. Tällä retkellä olin käyttänyt muutamia helppoja viilennysjuttua, yksi mitä käytin usein, oli ajopaidan kastaminen koskeen tai järveen. Märkä paita viilensi kehoa sopivasti, paita kylläkin kuivui nopeasti ajoviimassa, mutta toi tilapäisen helpotuksen.

Kävin aamiaisella Korpilahden satamaravintolassa, kyseessä oli aamiaisbuffet joka maksoi 6.50€, ei paha hinta ollenkaan. Söin kaurapuuroa, karjalanpiirakkaa ja join kahvia ja mehua. Kävin aamiaisen jälkeen kaupassa, ostin vissyt ja banaanit. Lähdin kohti ensimmäistä etappia joka oli Jyväskylä. Reitti meni fillarioppaan opastuksen mukaan Muuramen ja Säynätsalon kautta.

Pyörittelin rauhalliseen tahtiin. Säynätsalon jälkeen tuli Kinkomaan ja Keljonkankaan ylä- ja alamäet. Jyväskylän keskustaan saavuin keskipäivällä, eli oli jälleen lounasaika, tälläkertaa valitsin Hesburgerin, jätin fillarin isoon fillariparkkiin ja lähdin ostoskeskukseen jossa Hesburger sijatsee. Jyväskylässä oli rallitouhut parhaillamman, viikonloppuna ajettiin Jyväskylän MM-rallit. Hesburger-mätön jälkeen lähdin käppäilemään Jyväskylän keskustaan.

Jäin kirkkopuiston penkille istuskelemaan ja tutkimaan Fillarioppaan Keski-Suomen reittikartasta että miten pääsen Jyväskylän keskustasta Laukaalle vievälle tielle, katsoin että seuraavaksi pitäisi suunnata kohti Taulumäkeä jonka kautta pääsisin Laukaalle vievälle tielle nro 637. Pakkasin Fillarioppaan laukkuun, reissu oli hoidettu sen kartan osalta.

Lähdin pyörittelemään kohti Taulumäkeä, ohitin Taulumäen kirkon jonka jälkeen seurasin isompaa tietä alamäkeen jonka arvelin vievän kohti Laukaata ja sieltähän Laukaa kyltti ja oikea tienro ilmestyi näkökenttään. Ei muuta kuin kampiin hieman enemmän vauhtia ja menoksi. Matkalla Laukaalle huomasin ilmassa muutoksen, tuntui että ilman kosteusprosentti oli noussut, polkeminen alkoi tuntumaan raskaammalta, hiljensin kierroksia. Pysähdyin TB-huoltsikalla jossa oli paristohyllyn yläpuolella ilmastointilaite, laite puhalsi kylmää ilmaa, naureskelin myyjälle että tähän voisi jäädä tuijottamaan pattereita. Ostin huoltsikalta kahvin, pullan, vissyä ja iltapäivälehden. Lueskelin lehteä, tälle päivälle oli luvattu kuulemma uutta helle ennätystä, huihai. Kävin huoltsikan veskissä kastamassa ajopäidan ja läksin ulos. Fillarin kyytiin ja kohti Laukaata.

Reissu Laukaalle meni leppoisasti. Ajelin hissukseen Laukaan keskustassa, jatkoin 637-tietä kohti Konnevettä. Pysähdyin kahvilassa joka oli kosken vieressä, sää alkoi olla haastava, kuuma ja kostea. Pysähdyin seuraavan kerran erän kyläkaupan kohdilla, ostin juomista, huomasin kaupassa tutun näköisen henkilön, siirryin terassille istumaan. Katselin ympärilleni, kunnes huomasin tieviitan jossa luki Juha Kankkusen tie. Tie vie Lankamaalle. Samaan pöytään tuli autoilija istumaan. Kerroin että kaupassa oli tutun näköinen henkilö, joo se oli Juha Kankkusen veli. Nonni, hauska sattuma nähdä kaupassa Juha Kankkusen veli Juha Kankkusen tiellä, Juha käy itse kuulemma usein kyseisessä kaupassa kun on maisemissa, niin miksipä ei kävisi?

Matka jatkukoon, seuraavana Äijälä, tulikin tosi äijämäinen fiilis kun saavuin Äijälään. Näin uimaranta-kyltin jonne suuntasin, hiekkatie oli täynnä nimismiehen kiharoita, onneksi uimarannalle ei ollut pitkä matka. Rantsulle, paita likoamaan ja äijä vilvoittelemaan. Nyt on kuuma!

Äijälästä suuntasin eteenpäin kohti 69-tietä. 69-tielle saapuessani alkoikin fiilis nousta kun näin ensimmäisen kyltin jossa luki Suonenjoki, matkaa oli vielä 73km, huhuhuh. Kampeihin vauhtia hopihopi, sainkin nopeuden pysymään 28km/h tasaisella, mutta.. tsk tsk ei hyvä, ei kannata, nyt äijä vetää itsensä piippuun...Nohm, ei muuta kuin eteenpäin, mutta helle, kuumuus, kosteus alkoi nyt tuntumaan entistä pahemmalta. Mikään ei tuntunut enään auttavan, tauot, neste, syöminen, ei mikään enään auta. Pääsin Hytölään josta tein SEN soiton mökille jossa perhe oli odottamassa, "kuule, nyt on asia niin että nyt en enään jaksa, helle vei voiton", Vaimo vastasi että "hyvä on, missä olet?" "Hytölässä" vastasin, 69-tien varrella. "Ok, tullaan hakemaan." Puhelun päättyessä puuskahdin ja katsoin karttaa, hmmm Konnevesi vielä 7km, poljen vielä sinne. 7km matka ei ole koskaan tuntunut niin raskaalta ja pitkältä kuin tuo matka tuntui. Pääsin Konnevedelle, menin ABC-kylmäaseman vieressä olevaan kauppaan. Nappasin kaupasta litran vissy pullon mukaani. Sitten ulos istumaan ja kertomaan noutajalle uudet koordinaatit mistä voi tulla hakemaan.

Istuessani tunsin että olo oli hyvä ja helpottunut, pää tyhjä, mieli iloinen ja virkeä. Tuntui että päätös minkä tein oli oikea. Minun olisi pitänyt jäädä Konnevedelle leirintäalueelle yhdeksi yöksi, jos olisin halunnut polkea perille asti mökin pihaan, mutta se ajatus ei sillä hetkellä houkutellut.

Tuttu auto kurvasi paikalle, nuorimmainen poika oli vastassa, iso halaus. Vaimon siskon mies oli kuskina, hieno homma!

Päätös keskeyttää matka oli oikea, koska seuraavana yönä tuli Asta-niminen mörkö puhaltamaan metsää nurin. Veikkaan että teltassa vietetty yö olisi ollu jännä...

Seuraavia seikkailuita kohti!