Aamu herätti matkailijan, huomasin että tästä päivästä tulee myös kuuma. Kävin suihkussa ja pakkasin fillarin. Siivosin mökin ja kävin palauttamassa mökin avaimen ja ostin aamupalaa. Juttelin respan henkilön kanssa mm. tulevasta etapista, kehui kovasti tulevia maisemia. Katselin fillarioppaasta Sysmän nähtävyyksiä. Oppaassa mainittiin goottilaistyylisestä keskiaikaisesta kirkosta. Kysyin tästä respan henkilöltä joka totesi että ensimmäistä kertaa hän kuulee Olavin kirkosta puhuttavan että olisi goottilaistyylinen. Päätin käydä tarkistamassa asian.

Lähdin pyörittelemään Sysmän keskustan läpi kohti kirkkoa. Mielessäni oli kuva Kirkosta joka olisi tyyliltään kuin Notre Dame eli hyvin mahtipontinen rakennus. Kurvasin kirkopihalle ja edessä näkyi valkoinen rakennus jonka toki tunnistin kirkoksi, mutta mitään goottilaista en kyllä löytänyt kirkosta, kirkosta puhutaan virallisesti että olisi goottilaistyylinen.

Jatkoin matkaa kohti Luhankaa 612-tietä pitkin. Polvi tuntui hyvältä, varauduin kyllä että kipu saattaa muistuttaa itsestään myöhemmin, kiirettä ei olisi mihinkään, eli smoothisti pyöritellen pääsisin vielä pitkälle.
Särkilahden kohdilla huomasin kahvila auki-kyltin. Kurvasin tien toiselle puolelle jossa liikkeen omistaja oli avaamassa puomia. Omistaja toivotti tervetulleeksi. Sisällä Kyseli perusasiat, mistä tulen, minne menen. Rupateltiin niitä näitä, ostin  kahvin, pullan ja litran kylmää vissyä.

Isäntä kertoi että hänen liikkeessä kävi ryhmä retkipyöräiljöitä kuvausryhmän kanssa. Pyöräilijät olivat tekemässä suurinpiirtein samaa reissua kuin minäkin. Ryhmän määränpää oli 50km Suonenjoelta pohjoiseen, eli Kuopio. Isäntä kertoi että ohjelma esitetään marraskuun alussa Yle teemalla, totesin että sehän pitää muistaa katsoa.

Bongasimme toisen pyörämatkailijan joka ajoi kahvilan ohi, isäntä sanoi että voit saada matkaseuraa. Onhan se mukavaa kun on matkaseuraa, ajoon menevä aika menee mukavasti kun on juttuseuraa. Rupattelin isännän kanssa vielä puolisen tuntia, kun tunsin tutun palon tien päälle. Kiitin isäntää mukavasta rupatteluhetkestä ja lähdin takaisin tien päälle. Hetken aikaa pyörilessä havaitsin kauempana bongaamani pyöräilijän. Lähestyin hienon näköistä siltaa ja näkymää joka tulee ennen Judinsaloa. Pyörämatkalija oli pysähtynyt ottamaan valokuvia. Itselläni oli kuitenkin hyvä boogie menossa, en viitsinyt pysähtyä, joten päätin moikata ohiajaessani. Judinsalon mäen päällä pysähdyin itse ottamaaan kuvia kännykameralla. Olisin halunnut ottaa vaimolle ostamani digipokkarin mukaan, mutta en saanut ottaa sitä mukaani, joten jouduin tyytymään Nokia E51 kuvan"laatuun". Järkkärikin löytyy, mutta siitä olisi vain tullut lisää painoa kuormaan jota en olisi halunnut.

Pyörämatkalija ohitti seuraavaksi vuorostaan minut ja moikkasi ohiajaessa.

Huh, ylämäet pisti puuskuttamaan kunnolla, mutta alamäetkin olivat mahtavat. Tein alamäessä nopeusennätyksen 58km/h, jouduin kuitenkin jarruttelemaan, koska takapyörä alkoi kuorman takia ikävästi vipottamaan.

Luhanka alkoi lähestymään ja lounasaika kun oli, päätin kurvata Luhangan kylälle etsimään lounaspaikkaa. Lounaspaikka löytyikin nopeasti, Ravintola Luhangan Etappi. Tilasin jauhelihakastiketta keitetyillä perunoilla, kunnon suomalaista kotiruokaa. Viereisissä pöydissä istui paikallista vanhempaa väkeä oluttuoppeineen. Vieressä istui perhe, jonka isä kyseli kiinnostuneena perusasiat, mistä tulen ja minne menen ja miten selviydyn helteestä ja kyseli muutenkin pyöräilystä. Mukavaa että pyöräily kiinnostaa muitakin ihmisiä, pyöräily on itseasiassa ainoita ulkoliikuntamuotoja mitä pystyn kunnolla harrastamaan, talvella hiihto toinen laji mistä pidän myös paljon. Juteltiin hetken mukavia perheen kanssa, päätin käydä vielä kaupassa. Perhe toivotteli hyvää matkaa, kiitin heitä juttuseurasta.

Kaupasta ostin perussetin, vissyä ja banaania. Kaupasta ulostullessani, kuulin moikkauksen. Pyörämatkailija istui kaupan vieressä olevassa ravintolassa. Tuoppi kädessä odotteli ruokaa. Juteltiin mäistä ja helteistä. Kerroin jatkavani matkaa,
mutta varmasti törmäillään. Pyörämatkailija sanoi hymyillen ottavansa minut kiinni ylämäessä.

Ylämäet poljin satulasta istuen, koska kun yritin polkea putkelta, vasemman jalan polvi muistutti että "tsk tsk, ota iisisti, etten ala kipuilemaan".

Seuraava pysähtymispaikka oli Tammikoski jossa hörppäsin vissyä, motoristi tuli turisemaan, joka täysissä tummassa ajoasusteessa näytti olevan myös aika kuumissaan. Toki motorisilla on apunaan useampi hevosvoima, minulla yksi kauramoottori.

Jatkoin matkaa, joka sujui helteestä huolimatta mukavasti. Pysähdyin matkalla kaupassa jonka vieressä oli myös kahvilaravintola. Tuttu Pyörämatkalija ilmestyi myös myöhemmin samaiseen paikkaan. Jäin turisemaan Pyörämatkailijan kanssa, Pyörämatkailija sanoi ajavansa Korpilahdelle, sovittiin että koska meillä on sama reitti, ajellaan samaa matkaa. Kerroin että itselläni määränpää olisi Jyväskylä, mutta tilanne tsekataan uudestaan sitten kun saavumme Korpilahdelle.

Niin lähdimme Pyörämatkalijan kanssa yhdessä jatkamaan matkaa, Pyörämatkailija esitteli itsensä Pekaksi joka asuu Nokialla.

Pekka oli myös ollut muutaman päivän reissussa, Pekka kertoi jatkavansa Korpilahdelta kohti Jämsää ja sieltä kohti Mansea ja Nokiaa. Otimme suunnan kohti Korpilahtea, matka meni mukavasti yhdessä turisten. Jotkut ylämäet olivat kuitenkin niin haastavia, että osan ylämäkeä päätin taluttaa, koska helle ei kuitenkaan ollut armollinen, voimia ei kannattanut tuhlata ylämäkiin.

Matka eteni ylä- ja alamäkeä kohti Korpilahtea. Pysähdyimme Korpilahden Nesteellä jossa kyselin Jyväskylän leirintäalueita, sain vastauksia että Jyväskylässä ei ole leirintäalueita, useampi on lopettanut toimintansa. Jyväskylän maalaiskunnassa on leirintäalue Metsärannassa, mutta sinne olisi liikaa kilometrejä tälle päivälle ja sijainti myös väärä. Päätin jäädä

Korpilahdelle yöksi, Nelosetapin leirintäalueelle, joka oli onneksi vain 5km länteen, eli sopivan vähän väärään suntaan.

Leirintäalue näytti olevan jo parhaimmat päivänsä nähnyt. Menimme respaan lunastaamaan telttapaikat ja tarjosin pankkikorttia maksuvälineeksi. Omistaja sanoi että heille ei valitettavasti käy nämä uudet(?) sirulliset pankkikortit. Hieman ihmettelin itsekseni tilannetta, kerroin että koska käteistä minulla ei ole, tarvitsen kyydin lähimmälle pankkiautomaatille. Autokyyti onneksi järjestyi hienosti omistajan pojan taholta. Kävimme Korpilahden keskustassa, poika kertoi että satamassa kannattaa käydä aamiaisella. Pistin vinkin korvan taakse. Nostin rahat seinästä ja palasimme takaisin leirintäalueelle. Maksoin teltapaikan, ostin sipsipussin ja olut-tölkin.

Menimme Pekan kanssa telttapaikalle pystyttämään telttojamme. Söimme ja hörpimme olutta ja turistiin. Pekka on käynyt aikaisemminkin pyöräretkillä mm Lapissa. Pekan vaimo oli todennut myös naisellisen kannustavaan tyyliinsä pyöräretkistä että onko tuossa mitään järkeä? Voi heh näitä vaimoja :).

Leirintäalue oli ihan jees, kävin järvessä vilvoittelemassa, suoritin kipuhoitotoimenpiteet polvelle. Valtatie 9 liikennemelu kuului aika selvästi leirintäalueelle, mutta en antanut sen pahemmin häiritä.

Toivotimme hyvät yöt toisillemme, huomenna olisi viimeinen etappi edessä.