torstai, 29. heinäkuu 2010

29.7.2010 - Torstai - Korpilahti-Jyväskylä-Laukaa-Konnevesi

Heräsin klo 7 aikoihin, Nokian Pekkakin oli herännyt ja oli laittamassa telttaansa kasaan. Laitoin oman teltan ja kamppeet kasaan ja lähdettiin samaan matkaan pois leirintäalueelta. Toivotimme toisillemme hyvää matkaa, minä kohti Jyväskylää ja Pekka kohti Tamperetta. Ensimmäisenä kohteena fillarioppaan mukaan oli Muurame. Päivästä oli tulossa edellisten päivien kaltainen, kuuma. Lämpöennätyksiä oli rikottu päivittäin. Tämänkaltainen helle kuitenkin sopi minulle, koska kosteusprosentti ei ollut kovin korkealla. Kuuma ja kostea keli on melkein pahinta mitä tiedän, em yhdistelmä tekee ilmasta tukahduttavan ja painostavan, tuntuu että hikoilu ei viilennä elimistöä, vaan hiki jää kelmuksi ihon päälle. Tällä retkellä olin käyttänyt muutamia helppoja viilennysjuttua, yksi mitä käytin usein, oli ajopaidan kastaminen koskeen tai järveen. Märkä paita viilensi kehoa sopivasti, paita kylläkin kuivui nopeasti ajoviimassa, mutta toi tilapäisen helpotuksen.

Kävin aamiaisella Korpilahden satamaravintolassa, kyseessä oli aamiaisbuffet joka maksoi 6.50€, ei paha hinta ollenkaan. Söin kaurapuuroa, karjalanpiirakkaa ja join kahvia ja mehua. Kävin aamiaisen jälkeen kaupassa, ostin vissyt ja banaanit. Lähdin kohti ensimmäistä etappia joka oli Jyväskylä. Reitti meni fillarioppaan opastuksen mukaan Muuramen ja Säynätsalon kautta.

Pyörittelin rauhalliseen tahtiin. Säynätsalon jälkeen tuli Kinkomaan ja Keljonkankaan ylä- ja alamäet. Jyväskylän keskustaan saavuin keskipäivällä, eli oli jälleen lounasaika, tälläkertaa valitsin Hesburgerin, jätin fillarin isoon fillariparkkiin ja lähdin ostoskeskukseen jossa Hesburger sijatsee. Jyväskylässä oli rallitouhut parhaillamman, viikonloppuna ajettiin Jyväskylän MM-rallit. Hesburger-mätön jälkeen lähdin käppäilemään Jyväskylän keskustaan.

Jäin kirkkopuiston penkille istuskelemaan ja tutkimaan Fillarioppaan Keski-Suomen reittikartasta että miten pääsen Jyväskylän keskustasta Laukaalle vievälle tielle, katsoin että seuraavaksi pitäisi suunnata kohti Taulumäkeä jonka kautta pääsisin Laukaalle vievälle tielle nro 637. Pakkasin Fillarioppaan laukkuun, reissu oli hoidettu sen kartan osalta.

Lähdin pyörittelemään kohti Taulumäkeä, ohitin Taulumäen kirkon jonka jälkeen seurasin isompaa tietä alamäkeen jonka arvelin vievän kohti Laukaata ja sieltähän Laukaa kyltti ja oikea tienro ilmestyi näkökenttään. Ei muuta kuin kampiin hieman enemmän vauhtia ja menoksi. Matkalla Laukaalle huomasin ilmassa muutoksen, tuntui että ilman kosteusprosentti oli noussut, polkeminen alkoi tuntumaan raskaammalta, hiljensin kierroksia. Pysähdyin TB-huoltsikalla jossa oli paristohyllyn yläpuolella ilmastointilaite, laite puhalsi kylmää ilmaa, naureskelin myyjälle että tähän voisi jäädä tuijottamaan pattereita. Ostin huoltsikalta kahvin, pullan, vissyä ja iltapäivälehden. Lueskelin lehteä, tälle päivälle oli luvattu kuulemma uutta helle ennätystä, huihai. Kävin huoltsikan veskissä kastamassa ajopäidan ja läksin ulos. Fillarin kyytiin ja kohti Laukaata.

Reissu Laukaalle meni leppoisasti. Ajelin hissukseen Laukaan keskustassa, jatkoin 637-tietä kohti Konnevettä. Pysähdyin kahvilassa joka oli kosken vieressä, sää alkoi olla haastava, kuuma ja kostea. Pysähdyin seuraavan kerran erän kyläkaupan kohdilla, ostin juomista, huomasin kaupassa tutun näköisen henkilön, siirryin terassille istumaan. Katselin ympärilleni, kunnes huomasin tieviitan jossa luki Juha Kankkusen tie. Tie vie Lankamaalle. Samaan pöytään tuli autoilija istumaan. Kerroin että kaupassa oli tutun näköinen henkilö, joo se oli Juha Kankkusen veli. Nonni, hauska sattuma nähdä kaupassa Juha Kankkusen veli Juha Kankkusen tiellä, Juha käy itse kuulemma usein kyseisessä kaupassa kun on maisemissa, niin miksipä ei kävisi?

Matka jatkukoon, seuraavana Äijälä, tulikin tosi äijämäinen fiilis kun saavuin Äijälään. Näin uimaranta-kyltin jonne suuntasin, hiekkatie oli täynnä nimismiehen kiharoita, onneksi uimarannalle ei ollut pitkä matka. Rantsulle, paita likoamaan ja äijä vilvoittelemaan. Nyt on kuuma!

Äijälästä suuntasin eteenpäin kohti 69-tietä. 69-tielle saapuessani alkoikin fiilis nousta kun näin ensimmäisen kyltin jossa luki Suonenjoki, matkaa oli vielä 73km, huhuhuh. Kampeihin vauhtia hopihopi, sainkin nopeuden pysymään 28km/h tasaisella, mutta.. tsk tsk ei hyvä, ei kannata, nyt äijä vetää itsensä piippuun...Nohm, ei muuta kuin eteenpäin, mutta helle, kuumuus, kosteus alkoi nyt tuntumaan entistä pahemmalta. Mikään ei tuntunut enään auttavan, tauot, neste, syöminen, ei mikään enään auta. Pääsin Hytölään josta tein SEN soiton mökille jossa perhe oli odottamassa, "kuule, nyt on asia niin että nyt en enään jaksa, helle vei voiton", Vaimo vastasi että "hyvä on, missä olet?" "Hytölässä" vastasin, 69-tien varrella. "Ok, tullaan hakemaan." Puhelun päättyessä puuskahdin ja katsoin karttaa, hmmm Konnevesi vielä 7km, poljen vielä sinne. 7km matka ei ole koskaan tuntunut niin raskaalta ja pitkältä kuin tuo matka tuntui. Pääsin Konnevedelle, menin ABC-kylmäaseman vieressä olevaan kauppaan. Nappasin kaupasta litran vissy pullon mukaani. Sitten ulos istumaan ja kertomaan noutajalle uudet koordinaatit mistä voi tulla hakemaan.

Istuessani tunsin että olo oli hyvä ja helpottunut, pää tyhjä, mieli iloinen ja virkeä. Tuntui että päätös minkä tein oli oikea. Minun olisi pitänyt jäädä Konnevedelle leirintäalueelle yhdeksi yöksi, jos olisin halunnut polkea perille asti mökin pihaan, mutta se ajatus ei sillä hetkellä houkutellut.

Tuttu auto kurvasi paikalle, nuorimmainen poika oli vastassa, iso halaus. Vaimon siskon mies oli kuskina, hieno homma!

Päätös keskeyttää matka oli oikea, koska seuraavana yönä tuli Asta-niminen mörkö puhaltamaan metsää nurin. Veikkaan että teltassa vietetty yö olisi ollu jännä...

Seuraavia seikkailuita kohti!
 

keskiviikko, 28. heinäkuu 2010

28.7.2010 - Keskiviikko - Sysmä-Korpilahti

Aamu herätti matkailijan, huomasin että tästä päivästä tulee myös kuuma. Kävin suihkussa ja pakkasin fillarin. Siivosin mökin ja kävin palauttamassa mökin avaimen ja ostin aamupalaa. Juttelin respan henkilön kanssa mm. tulevasta etapista, kehui kovasti tulevia maisemia. Katselin fillarioppaasta Sysmän nähtävyyksiä. Oppaassa mainittiin goottilaistyylisestä keskiaikaisesta kirkosta. Kysyin tästä respan henkilöltä joka totesi että ensimmäistä kertaa hän kuulee Olavin kirkosta puhuttavan että olisi goottilaistyylinen. Päätin käydä tarkistamassa asian.

Lähdin pyörittelemään Sysmän keskustan läpi kohti kirkkoa. Mielessäni oli kuva Kirkosta joka olisi tyyliltään kuin Notre Dame eli hyvin mahtipontinen rakennus. Kurvasin kirkopihalle ja edessä näkyi valkoinen rakennus jonka toki tunnistin kirkoksi, mutta mitään goottilaista en kyllä löytänyt kirkosta, kirkosta puhutaan virallisesti että olisi goottilaistyylinen.

Jatkoin matkaa kohti Luhankaa 612-tietä pitkin. Polvi tuntui hyvältä, varauduin kyllä että kipu saattaa muistuttaa itsestään myöhemmin, kiirettä ei olisi mihinkään, eli smoothisti pyöritellen pääsisin vielä pitkälle.
Särkilahden kohdilla huomasin kahvila auki-kyltin. Kurvasin tien toiselle puolelle jossa liikkeen omistaja oli avaamassa puomia. Omistaja toivotti tervetulleeksi. Sisällä Kyseli perusasiat, mistä tulen, minne menen. Rupateltiin niitä näitä, ostin  kahvin, pullan ja litran kylmää vissyä.

Isäntä kertoi että hänen liikkeessä kävi ryhmä retkipyöräiljöitä kuvausryhmän kanssa. Pyöräilijät olivat tekemässä suurinpiirtein samaa reissua kuin minäkin. Ryhmän määränpää oli 50km Suonenjoelta pohjoiseen, eli Kuopio. Isäntä kertoi että ohjelma esitetään marraskuun alussa Yle teemalla, totesin että sehän pitää muistaa katsoa.

Bongasimme toisen pyörämatkailijan joka ajoi kahvilan ohi, isäntä sanoi että voit saada matkaseuraa. Onhan se mukavaa kun on matkaseuraa, ajoon menevä aika menee mukavasti kun on juttuseuraa. Rupattelin isännän kanssa vielä puolisen tuntia, kun tunsin tutun palon tien päälle. Kiitin isäntää mukavasta rupatteluhetkestä ja lähdin takaisin tien päälle. Hetken aikaa pyörilessä havaitsin kauempana bongaamani pyöräilijän. Lähestyin hienon näköistä siltaa ja näkymää joka tulee ennen Judinsaloa. Pyörämatkalija oli pysähtynyt ottamaan valokuvia. Itselläni oli kuitenkin hyvä boogie menossa, en viitsinyt pysähtyä, joten päätin moikata ohiajaessani. Judinsalon mäen päällä pysähdyin itse ottamaaan kuvia kännykameralla. Olisin halunnut ottaa vaimolle ostamani digipokkarin mukaan, mutta en saanut ottaa sitä mukaani, joten jouduin tyytymään Nokia E51 kuvan"laatuun". Järkkärikin löytyy, mutta siitä olisi vain tullut lisää painoa kuormaan jota en olisi halunnut.

Pyörämatkalija ohitti seuraavaksi vuorostaan minut ja moikkasi ohiajaessa.

Huh, ylämäet pisti puuskuttamaan kunnolla, mutta alamäetkin olivat mahtavat. Tein alamäessä nopeusennätyksen 58km/h, jouduin kuitenkin jarruttelemaan, koska takapyörä alkoi kuorman takia ikävästi vipottamaan.

Luhanka alkoi lähestymään ja lounasaika kun oli, päätin kurvata Luhangan kylälle etsimään lounaspaikkaa. Lounaspaikka löytyikin nopeasti, Ravintola Luhangan Etappi. Tilasin jauhelihakastiketta keitetyillä perunoilla, kunnon suomalaista kotiruokaa. Viereisissä pöydissä istui paikallista vanhempaa väkeä oluttuoppeineen. Vieressä istui perhe, jonka isä kyseli kiinnostuneena perusasiat, mistä tulen ja minne menen ja miten selviydyn helteestä ja kyseli muutenkin pyöräilystä. Mukavaa että pyöräily kiinnostaa muitakin ihmisiä, pyöräily on itseasiassa ainoita ulkoliikuntamuotoja mitä pystyn kunnolla harrastamaan, talvella hiihto toinen laji mistä pidän myös paljon. Juteltiin hetken mukavia perheen kanssa, päätin käydä vielä kaupassa. Perhe toivotteli hyvää matkaa, kiitin heitä juttuseurasta.

Kaupasta ostin perussetin, vissyä ja banaania. Kaupasta ulostullessani, kuulin moikkauksen. Pyörämatkailija istui kaupan vieressä olevassa ravintolassa. Tuoppi kädessä odotteli ruokaa. Juteltiin mäistä ja helteistä. Kerroin jatkavani matkaa,
mutta varmasti törmäillään. Pyörämatkailija sanoi hymyillen ottavansa minut kiinni ylämäessä.

Ylämäet poljin satulasta istuen, koska kun yritin polkea putkelta, vasemman jalan polvi muistutti että "tsk tsk, ota iisisti, etten ala kipuilemaan".

Seuraava pysähtymispaikka oli Tammikoski jossa hörppäsin vissyä, motoristi tuli turisemaan, joka täysissä tummassa ajoasusteessa näytti olevan myös aika kuumissaan. Toki motorisilla on apunaan useampi hevosvoima, minulla yksi kauramoottori.

Jatkoin matkaa, joka sujui helteestä huolimatta mukavasti. Pysähdyin matkalla kaupassa jonka vieressä oli myös kahvilaravintola. Tuttu Pyörämatkalija ilmestyi myös myöhemmin samaiseen paikkaan. Jäin turisemaan Pyörämatkailijan kanssa, Pyörämatkailija sanoi ajavansa Korpilahdelle, sovittiin että koska meillä on sama reitti, ajellaan samaa matkaa. Kerroin että itselläni määränpää olisi Jyväskylä, mutta tilanne tsekataan uudestaan sitten kun saavumme Korpilahdelle.

Niin lähdimme Pyörämatkalijan kanssa yhdessä jatkamaan matkaa, Pyörämatkailija esitteli itsensä Pekaksi joka asuu Nokialla.

Pekka oli myös ollut muutaman päivän reissussa, Pekka kertoi jatkavansa Korpilahdelta kohti Jämsää ja sieltä kohti Mansea ja Nokiaa. Otimme suunnan kohti Korpilahtea, matka meni mukavasti yhdessä turisten. Jotkut ylämäet olivat kuitenkin niin haastavia, että osan ylämäkeä päätin taluttaa, koska helle ei kuitenkaan ollut armollinen, voimia ei kannattanut tuhlata ylämäkiin.

Matka eteni ylä- ja alamäkeä kohti Korpilahtea. Pysähdyimme Korpilahden Nesteellä jossa kyselin Jyväskylän leirintäalueita, sain vastauksia että Jyväskylässä ei ole leirintäalueita, useampi on lopettanut toimintansa. Jyväskylän maalaiskunnassa on leirintäalue Metsärannassa, mutta sinne olisi liikaa kilometrejä tälle päivälle ja sijainti myös väärä. Päätin jäädä

Korpilahdelle yöksi, Nelosetapin leirintäalueelle, joka oli onneksi vain 5km länteen, eli sopivan vähän väärään suntaan.

Leirintäalue näytti olevan jo parhaimmat päivänsä nähnyt. Menimme respaan lunastaamaan telttapaikat ja tarjosin pankkikorttia maksuvälineeksi. Omistaja sanoi että heille ei valitettavasti käy nämä uudet(?) sirulliset pankkikortit. Hieman ihmettelin itsekseni tilannetta, kerroin että koska käteistä minulla ei ole, tarvitsen kyydin lähimmälle pankkiautomaatille. Autokyyti onneksi järjestyi hienosti omistajan pojan taholta. Kävimme Korpilahden keskustassa, poika kertoi että satamassa kannattaa käydä aamiaisella. Pistin vinkin korvan taakse. Nostin rahat seinästä ja palasimme takaisin leirintäalueelle. Maksoin teltapaikan, ostin sipsipussin ja olut-tölkin.

Menimme Pekan kanssa telttapaikalle pystyttämään telttojamme. Söimme ja hörpimme olutta ja turistiin. Pekka on käynyt aikaisemminkin pyöräretkillä mm Lapissa. Pekan vaimo oli todennut myös naisellisen kannustavaan tyyliinsä pyöräretkistä että onko tuossa mitään järkeä? Voi heh näitä vaimoja :).

Leirintäalue oli ihan jees, kävin järvessä vilvoittelemassa, suoritin kipuhoitotoimenpiteet polvelle. Valtatie 9 liikennemelu kuului aika selvästi leirintäalueelle, mutta en antanut sen pahemmin häiritä.

Toivotimme hyvät yöt toisillemme, huomenna olisi viimeinen etappi edessä.

 

tiistai, 27. heinäkuu 2010

27.7.2010 - Tiistai - Lahti-Sysmä

Heräsin aikaisin aamulla, hieman levottomasti nukutun yön jälkeen. Olo oli hyvä, ei särkyjä, kropassa toki tuntui että edellisenä päivänä on tullut fillaroitua, mutta ei muuta ihmeempää. Laitoin leirin kasaan, palautin telttalappusen respaan ja
lähdin kohti uutta päivää. Kävin Mukkulassa kaupassa, ostin vichyä ja banaania. Katselin fillarioppaasta seuraavaa etappia Asikkalaan. Reitti kulkee Lahdesta 3131-tietä Kalliolaan ja sieltä Vesivehmaalle josta käännytään vasemmalle 313-tietä pitkin Asikkalaan.

Matkalla pysähdyin Vesivehmaan risteyksessä, join ja söin banaanin ja jatkoin kohti Asikkalaa. 313-tiellä eräs maantiefillaristi hymyily ja moikkasi, moikkasin takaisin, vastaavat tervehdykset antavat mukavasti virtaa.
Saavuin Vääksyyn klo 10 jälkeen, pysähdyin kahvilassa jossa vieressä oli pyöräkauppa. Kahvilasta ostin kahvin, munkin ja iltapäivälehden. Iltapäivälehdesssä oli juttua mm. kiipeilyturmasta Kebnekaise-vuorella ja myrskystä joka iski Kaustiseen.

Hörppäsin kahvinlopun, nappasin lehden mukaan ja jatkoin kohti Vääksyn keskustaa. Keskustassa tein pakollisen pysähtymisen Vääksyn kanavalla. Ostin kioskista jätskin ja jäin katselemaan kanavan toimintaa. Kello oli 11 ja kanavaan oli tulossa sisävesilaiva, en kuitenkaan jäänyt seuraamaan laivan selviytymistä kanavan läpi, vaan mieli palavi takaisin tien päälle.

Vääksystä lähdin kohti Pulkkilanharjua joka oli Vääksyn kanavalla polttanut mielessäni. Pulkkilanharjua pitkin olen ajanut useasti autolla, mutta halusin vihdoin nähdä ja tuntea Pukkilanharjun maisemat läheltä.
Kun saavuin sillalle, suustani pääsi VAU, Päijänne avautui edessäni vasemmalla ja oikealla. Sellaista fiilistä ei saa auton kyydissä.

Lounasaika kun oli, päätin pysähtyä ravintola Reimariin. Fillari parkkiin ja sisälle tilaamaan syötävää. Tilasin Metsästäjänleikkeen joka oli varsin hyvän kokoinen, leike peitti melkein koko lautasen, päälle kylmää Vichyä.
Kylmä Vichy on kyllä aivan mainio juoma helteellä. Tarkoitus oli ostaa matkalle urheilujuomajauhetta, mutta jauheen ostaminen vain jäi jostain syystä tekemättä. En tiedä olisiko jaksaminen ollut paremmalla tasolla, mutta omasta mielestäni olin
jaksanut polkea helteessä ihan riittävän hyvin, mitään oireita, kuten väsymystä, päänsärkyä yms ei ollut. Nestettä, taukoja ja taas nestettä niin kyllä se siitä, syömistä tietenkään unohtamatta.

Söin leikkeen ja jäin hetkeksi istuskelemaan ja nauttimaan maisemista. Sitten tuli tuttu palo takaisin tienpäälle. Lähdin jatkamaan Pulkkilanharjua eteenpäin kohti Sysmää. Harjua pitkin piti ajella ns. pyörätietä pitkin joka oli oikeastaan metsäpolku, mutta kelpasi minulle koska ei tarvinnut ajaa ajotiellä muiden autojen tukkeena, koska ajotie harjulla on aika kapea, eikä kuormalla olisi päässyt polkemaan normi kuntoiluvauhtia.

Iltapäivässä kun oltiin alkoi helle jälleen tuntua, sehän tarkoitti enemmän taukoja ja nestettä. Tiettyjen metsäosuuksien ohiajaessani tuli mestästä välillä todella kuuma hönkäys, en ollut aikaisemmin kokenut vastaavaa ilmiötä, ylimääräistä lämmön tunnetta en kyllä olisi enään kaivannut.
Huomasin että bussipysäkeillä oli mainos jostain Morganismista, mikälie paikallinen taidejuttu.

Kun Sysmä alkoi lähestyä, tuumin itsekseni että vaikka kello ei ole vielä paljoa, jotain klo 15 paikkeilla, niin taidan yöpyä Sysmässä.

Tähän päätökseen oli kolme syytä;
1. Seuraavan päivän Sysmä-Luhanka-Korpilahti etappi on mäkinen
2. Elimistö saa  levätä
3. Vasen polvi on ruvennut kipuilemaan.

Pysähdyin Sysmän infopaikassa, katsomaan Sysmän karttaa, viereen tuli myös
motoristi, jonka kanssa turistiin hetken.
--------------------
Polviongelmia
--------------------
Joo, polven kanssa on ollut aikaisemminkin ongelmia. Kun tein kotosalla 50km lenkkejä huomasin että noin 30 km jälkeen alkoi polven ulkosyrjässä tuntumaan epämukavalta, tunne muuttui vihlonnaksi joka yltyi sellaiseksi kivuksi etten pystynyt jatkamaan polkemista. Konsultoin kivusta erästä Osteopaattia joka kertoi syyn mistä kipu voi johtua. Kyseessä on pakaralihaksesta lähtevä IT-jänne joka kaipaa venytystä. Aloitin venyttelyn ja samalla tarkistin myös kengän klossin asentoa, jonka asentoa hieman muutin.

Tein venyttelyiden jälkeen uuden koelenkin, mutta tilanne ei ollut muuttunut vaan tuttu kipu alkoi uudestaan. Olin matkalla Hyvinkäälle ja olin Hyvinkäälle saapuessani lähellä siirtyä VR:n kyydillä takaisin kotiin, kunnes päätin kuitenkin jatkaa polkemista kotia kohti ja katsoa miten polven käy. Kipu pysyi samana, mutta ei kuitenkaan yltynyt.

Kun saavuin Jokelaan pysähdyin Jokelan asemalla ja otin kengän käteeni ja tarkistin klossin asentoa ja vertasin oikean jalan kengän klossiin. Huomasin eron. Vasemman kengän klossi oli takana, kun oikean kengän klossi oli edessä. Siirsin vasemman kengän klossia eteen ja siirsin samalla klossia hieman sisäänpäin.

Vasemman jalan liikerata ei ole luonnollinen synnynäisen kasvuvian takia, joten päättelin että nyt saisin liikeradan paremmaksi. Lähdin polkemaan Jokelasta kohti kotia, ja huomasin että kipua ei enään ollut. Polvivaivan takia olin lähellä kuopata koko fillarireissun, mutta päätin kuitenkin tästä rohkaistuneena lähteä yrittämään.
-------------

Noh, nyt sitten Sysmään saapuessani alkoi polvikipu uudestaan, mutta nyt kipu tuntui polven ympärillä/sisäpuolella. En siitä kuitenkaan huolestunut vaan ajattelin että kun pääsen Sysmän leirintäalueelle, laitan voidetta polveen ja buranat suuhun ja lepoa päälle, niin kyllä se siitä.

Saavuin lopulta Sysmän leirintäalueelle jossa valitsin telttapaikan sijaan yhden hengen mökin, joka ei ollut telttapaikkaa paljoa kalliimpi. Saisin vuoteen ja kovan katon pään päälle. Kävin suihkussa, suoritin kipuhoitotoimenpiteet ja kävin maate.
Ei mennyt montaa minuuttia kun nukahdin. Heräsin noin tunnin torkkujen jälkeen virkeänä. Nälkä tuli vieraaksi ja päätin lähteä kokeilemaan pyörittämistä Sysmän keskustaan. Kipua ei tuntunut. Fillari tuntui kevyeeltä kun ei ollut kuormaa päällä.

Sysmän keskustassa menin Pizzeria Fantasiaan ja tilasin pizzan ja colan. Pizzerian sisällä oli perhe ja mies syömässä.

Siirryin ulos terassille. Paikallinen nuoriso ajoi keskustarallia edestakaisin.

Palasin pizzan jälkeen takaisin leirintäalueelle ja kävin respassa ostamassa olut-tölkin ja syömistä iltaa varten. Istuskelin mökin "kuistilla" ja katselin leirintäalueen elämää. Leirintäalueelle oli tullut kaksi pyöräretkeilijää, mahdollisesti
pariskunta telttoineen, eivät olleet näkösällä, olisin muuten mennyt juttelemaan.

Kun suunnittelin reissua, vaimo ehdotti että olisivat tulleet autolla pesueen kanssa leirintäalueelle. Sanoin vaimolle että mielummin haluaisin liikkua ja majoittua ihan itsekseni. Nyt kun istuskelin ja katselin muiden perheiden touhuja, niin mieleeni tuli ajatus että olisihan se toisaalta ollut ihan mukavaa yöpyä perheen kanssa leirintäalueella ja  jatkaa sitten matkaa seuraavana päivänä, mutta sitten päätin pyyhkiä ajatuksen pois mielestä, nyt ollaan tässä ja hyvä näin, ei tässä montaa päivää olla reissussa ilman familyä.

Yö tuli ja lopulta uni.
 

maanantai, 26. heinäkuu 2010

26.7.2010 - Maanantai - Helsinki-Lahti

Lähtöpäivä.

Pääsin lähtemään kotipihalta klo 10 jälkeen. Sää oli aurinkoinen ja lämmin, koko viikolle oli luvattu helteitä, jopa yli +30 astetta. Olin varautunut juomaan paljon nesteitä, kuten vichyä ja vettä, mukana oli myös myslipatukoita.

Lähdin kohti Tikkurilaa, kävin Tiksin Ajomiehessä ostamssa toiselle juomapullolle telineen ostin samalla myös kaksi varasisäkumia. Eppu kiinnitti pullotelineen paikalleen ja toivotteli hyvää matkaa. Fiilis oli varovaisen korkealla.

Etapit Tikkurila-Kerava-Järvenpää menivät kuin siivillä, en tuntenut mitään rasitusta, totesin että parempi jatkaa samaa tahtia, niin jaksaa pidemmällekin ;). Tuusulanjärven rantatie on hieno, pyöräiljöitä oli paljon liikkeellä, monet hymyilivät
ja moikkasivat.

Järvenpäässä kävin syömässä hodarit ja join cokiksen. Järvenpäästä suuntasin 1456-tietä pitkin kohti Mäntsälää, Kellokosken suuntaan. Kun saavuin Kellokoskelle huomasin että olin ajanut oppaassa merkityn risteyksen ohi, reitti olisi oppaan mukaan mennyt Lahden tien yli Jokelanseudulle ja siitä Nummiseen, mutta ajattelin jatkaa 1456-tietä Hirvihaaraan ja sieltä Lahden tien ali Mäntsälään. Reitti oli mainio, idyllistä maalaismaisemaa kylineen ja peltoineen. Ennen Mäntsälää pysähdyin erään kosken kohdalla, tankkasin vettä ja kävin vilvoittelemassa koipia kylmässä koskessa.

Kun saavuin Mäntsälään kävin kaupassa, söin jätskin ja join kahvin. Kävin pyöräilemässä Mäntsälän keskustassa. Sitten olikin seuraava etappi edessä. Fillarioppaan mukaan seuraavat etapit olisivat olleet Mäntsälä-Pukkila-Orimattila-Lahti. Reitti olisi varmaan ollut hieno, mutta matka Mäntälästä Orimattilaan olisi ollut pelkästään 40km, kun toinen vaihtoehtoinen reitti 140-tietä Mäntälästä Lahteen oli 43km. Valitsin lyhyemmän reitin 140-tien Mäntsälästä Lahteen joka ei ollut ollenkaan huono vaihtoehto, koska maalaisidylli jatkui aina Lahteen saakka. Liikennettä oli toki enemmän mutta eipä se haitannut menoa.

Huomasin monta asvaltilla istuskelevaa perhosta. Oliko lämmin/kuuma asvaltti perhosten mieleen?

Matkalla Lahteen pysähdyin Teboililla ja bussipysäkeillä koska iltapäivän helle alkoi jo tuntumaan ihossa ja elimistössä, nestettä kului paljon, jopa niin paljon että pullot tyhjenivät kesken matkan eikä lähistöllä näkynyt vesipistettä. Sitten ei auttanut muuta kuin kurvata erään omakotitalon pihalle ja koputtaa ovea, oven avannut pappa olikin ymmärtäväinen ja täytti molemmat pullot ilman mitään ihmettelyjä. Kiitin ja kumarsin ja lähdin takaisin tien päälle.

Perhosten lisäksi eräs toinen öttiäinen yllätti minut, mutta ei niin mukavalla tavalla. Ampiainen oli ottanut minut kohteekseen ja tähtäsi piikkinsä suoraan vasemman käteni nimettömään, tämä insidentti tapahtui ajon aikana. Onnekseni pistos ei sattunut kovasti, vaan pystyin jatkamaan matkaa keskeytyksettä. Tapahtuman jälkeen bongasin myös lisää ampiaisia asvaltilla, jännää tämä matkailu öttiäisten keskellä :).

Lahteen saavuin klo 17 aikoihin, lähdin kohti keskustaa etsimään opastetta leirintäalueelle. Lahdessa on Messilä ja Mukkula leirintäalueet, valitsin Mukkulan koska se on sopivasti Asikkalaan vievän reitin varrella. Ajoin kohti Mukkulaa Lahden
keskustan läpi järvenrantatietä pitkin, reitti Mukkulaan oli hieno, puistossa oli paljon ihmisiä ja satamassa ihmiset viettivät iltaa ravintolalaivoissa. Mukkulasta sain telttapaikan ensimmäiseksi yöksi. Teltta pydeen, suihkuun, juomaan palautusjuomaa ja ihmettelemään päivän reissua.
 

sunnuntai, 25. heinäkuu 2010

25.7.2010 - Pakkauspäivä.

Pakkasin fillarin lähtöpäivää edeltävänä päivänä, sain kaikki kamat hyvin sivulaukkuihin ja tarakalle mahtumaan.

Tein 30min lenkin ja totesin että yllättävän hyvin rullaa.

Katselin telkkarista TdF päätösetappia ja palkintoseremonioita, aiheeseen sopivaa viiniä maistellen (Rolling shiraz 2008, Australia, polkupyöräilijä etiketti).
Erittäin hyvä viini!